sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Syksy


On ihanaa että luontomme on niin monimuotoinen ja alati vaihtuva. (Vaikka vahvasti olenkin sitä mieltä että kesä voisi olla pari kuukautta pidempi...) Kuitenkin, olen aina pitänyt syksystä.
Muuntaudummeko me ihmiset vuodenaikojen mukana? Olenko talvikarhuna toisenlainen kuin kesämekossa?
Välillä tuntuu että jo yhteiskuntamme vaatii jatkuvaa muuntautumiskykyä. Erilaisia roolisuorituksia.
Hetkittäin mietin, kuka minä oikeastaan olen?
Äiti-minä, maalais-minä, kaupunki-minä, tanssi-minä, puoliso-minä, harras-minä, pimeä-minä.
On vapauttavaa välillä vaihtaa roolia. Toisaalta toisiin rooleihin liitty paljon oletuksia tai ennakkoluuloja.
Olenko minä minä jokaisessa roolissani vai ovatko ne erilaisia kuoria?

Esikoisessa näen jo roolisuoritusten paineet. Ekaluokka toi tullessaan sukupuoliroolit. Haukkumista tyttöjen kanssa ja tyttöjen leluilla leikkimisestä. Pitää oppia tönimään takaisin. Pitää kulkea keppi kädessä että voi puolustautua toisia keppejä vastaan. Ei saa olla vilkas eikä utelias koska se on häirikön merkki. Ja minusta kaikkein järkyttävintä, ei saisi enää elää leikin maailmassa!
Jo minun lapsellani on koulu-minä ja koti-minä. Surullista.

Rukoilen että osaisin kasvattaa lapseni olemaan ylpeitä itsestään. Etteivät he tuntisi huonomuutta jos eivät mahdu johonkin muottiin. Olisivat aitoja, vilpittömiä ja antaisivat sen mahdollisuuden myös muille.








1 kommentti:

  1. Roolien maailmassa on vaan jotenkin koitettava luovia että pysyis ite aitona.

    VastaaPoista