Joulu

Nyt vasta ehdin joulupostaustani kirjoittelemaan. Tänään on ensimmäinen päivä kun ehtii istumaan alas ja rentoutumaan. Teinkin sen sitten oikein perusteellisesti. Ollaan lasten kanssa maattu sohvalla, syöty suklaata ja katseltu elokuvia sylikkäin. Ihanaa !

Mutta palatakseni ajassa taaksepäin...
Tykkään hakea kuusen mahdollisimman aikaisin sisään niin siitä ehtii hetken nauttimaankin ennen kuin se jälleen kannetaan pihalle. Tämän vuotinen kuusi lähes mahtui sisälle...

Lapset koristelivat kuusen, luonnollisestikin niin täyteen kuin saivat mahtumaan =)

Minä sain laittaa wanhat koristeet.

Kuusenkoristepiparit ja piparkakkutalon teen aina valmistaikinasta koska se on kovaa ja kestävää.

Syötävät piparit teen äidin vanhan ohjeen mukaan joka on erittäin herkullinen mutta vaikea leipoa ja piparit ovat hauraita. Tänä vuonna muutin reseptin gluteiinittomaksi yksinkertaisesti vaihtamalla vehnäjauhot gluteiinittomaan jauhoseokseen. Hyviä tuli !

Nämä kaksi pientä tonttua ovat olleet jouluissani niin kauan kun jaksan muistaa. On ihanaa kaivaa laatikoista esiin tuttuja esineitä. Jokaisessa on mukana pieni tarina, muisto.

Itse aaton vietimme mummilassa. Kuinka pitkiä ovatkaan jouluaaton tunnit pukkia odotellessa !

Kiitos perheelleni ja rakkaillani tästä Joulusta !

Kiitos Jumalalle että saimme viettää sen yhdessä !

Toivotan teille kaikille Hyvää Uutta Vuotta !!

Joulu tulee taloon

  Tänä jouluna taidan tehdä ennätyksen viimetinkaan jättämisessä...
Kortit sain tilattua vasta tänään. Leipomista en ole ehtinyt edes aloittamaan. Lahjatkin on pahasti vaiheessa.
Perusteellisesta joulusiivouksesta en ole uskaltanut edes haaveilla....

Mutta eiköhän se Joulu tule kaikesta hosumisesta huolimatta. Ja myös hosumatta =)

Alla oleva enkeli on kulkenut jouluissani aina. Sain sen pienenä tyttönä kummeiltani ja yhä se suojelee

ja siunaa lempein kasvoin Joulun rauhaa.

Eläimet saavat myös Joulunsa. Kuusenhavut otetaan riemulla vastaan lampolassa.

Neulaset maistuvat kaneille ja lampaille joten koristeena ne eivät kauan säily.

Suuri kaali ripustetaan kanalaan roikkumaan. Siinä riittää hetkeksi askarreltavaa kotkottajille.

Nämä tonttuset huovutin jo pari vuotta sitten.

Oikein hyvää Joulun odotusta kaikille !

Kiitollisuutta

Elämä ei aina ole reilua. Josku se potkii päähän oikein urakalla.
Välillä sitä on oikein miettinyt että mitä järkeä on ylipäänsä missään. Näin aika monella meistä, ainakin jossain vaiheessa elämää.
Ja jos totta puhutaa, en ole kovin helpolla päässyt minäkään, oikeastaan koskaan.
Mutta nyt tänään voin olla kiitollinen siitä mihin elämä on minut johdattanut. Elän elämää josta olen haaveillut, ihmisen kanssa jota olen kaivannut.

Olen kiitollinen kodistani. Se ei ole hieno, se vuotaa vähän sieltä ja täältä ja vaatii paljon remonttia mutta minulle se on KOTI täynnä mahdollisuuksia.
Olen kiitollinen pihastamme. Siihen vasta saakin työvuosia uppoamaan eikä minun viherpeukalollani siitä tule vuoden puutarhaa mutta lapsilleni se on ihmemaa! Saamme kaivaa multaa, seurata taimien kasvua, kiivetä puuhun ja syödä omenoita.
Olen kiitollinen eläimistäni. Unelmoin niistä jo pienenä tyttönä. Nyt saan silitellä ja rapsutella monenlaista karvakorvaa ja siipiveikkoa.
Olen kiitollinen perheestäni, läheisistäni ja ystävistäni. Minun ei ole koskaan tarvinnut olla yksin. On ollut armollista tuntea itsensä välitetyksi.
Olen kiitollinen miehestäni joka on koonnut minut ehjäksi jälleen. Jakanut unelmani ja nähnyt saman mitä minä näin.
Olen kiitollinen lapsistani. He ovat elämäni ja luovat merkityksen kaikelle mitä on.

Tämä on minun ylistyslauluni arjen keskellä. Ei, elämä ei ole vieläkään helppoa mutta tänään voin katsoa eteenpäin odottaen, uteliaana. Muistaen kiittää kaikesta hyvästä mitä minulle on nyt annettu.

Jukka Poika kiteyttä ajatuksen aika hyvin :) 

Kuuntele:  Jukka Poika - Kiitollisuutta

Äiti on vähän hölmö ...

  Istun lasten kanssa illallisella kun , naps, sähköt katkeavat. Täydellinen pimeys ympäröi meidät.
En näe edes sormiani. Rauhallinen äiti sanoo:
- Ei hätää, sähköt vain katkesivat. Äiti tästä nousee ja etsii taskulampun.
Sisäinen minä kirkuu ja piiloutuu pöydän alle.
  Hapuilen kohti eteisen piironkia ja selitän lapsille rauhallisesti koko ajan mitä teen ja missä kuljen.
Sisäinen minä on varma että pimeydessä vaanii mörkö tai vähintäänkin vampyyri.
Lyön varpaani piironkiin, saan laatikon auki ja tovin (ihan älyttömän kauan) pengottuani totean laatikon olevan väärää. Seuraavasta löytyy taskari ja ah, niin helpottava valokeila rikkoo pimeyden.
Taskulamppuni turvin haen sytyttimen ja säkillisen tuikkuja. Lapset ovat riemuissaan yhtäkkisestä, tunnelmallisesta hämärästä. Itsekin olen riemuissani kuinka hienosti selvisinkään tästä kauhunhetkestä.
  Kun olen kynttilöiden avulla varmistanut että talossamme ei majaile mörköja eikä muitakaan etiäisiä,
laitan viestiä naapurille, josko siellä myös ovat menneet sähköt. Näin kuulemma on. Esitän huoleni että toivottavasti katkos ei ole pitkä etteivät pakasteet sula. Vastausviesti saa minut epäilemään naapurini seonneen sähkökatkoksen aiheuttamasta shokista ; "Eltel hiippaili jo kotikummuil".
Soitan miehelleni ja esitän huoleni naapurin mielenterveydestä ; nyt se siellä siteeraa raamattua tai jotain...
Jostain syystä minulle nauretaan päin naama (tai paremin sanoen päin luuria).
Eltel on kuulemma sähköyhtiö...
No, mistä sit nyt millään kaikkea voi tietää...

Syksy

On ihanaa että luontomme on niin monimuotoinen ja alati vaihtuva. (Vaikka vahvasti olenkin sitä mieltä että kesä voisi olla pari kuukautta pidempi...) Kuitenkin, olen aina pitänyt syksystä.

Muuntaudummeko me ihmiset vuodenaikojen mukana? Olenko talvikarhuna toisenlainen kuin kesämekossa?

Välillä tuntuu että jo yhteiskuntamme vaatii jatkuvaa muuntautumiskykyä. Erilaisia roolisuorituksia.

Hetkittäin mietin, kuka minä oikeastaan olen?

Äiti-minä, maalais-minä, kaupunki-minä, tanssi-minä, puoliso-minä, harras-minä, pimeä-minä.

On vapauttavaa välillä vaihtaa roolia. Toisaalta toisiin rooleihin liitty paljon oletuksia tai ennakkoluuloja.

Olenko minä minä jokaisessa roolissani vai ovatko ne erilaisia kuoria?

Esikoisessa näen jo roolisuoritusten paineet. Ekaluokka toi tullessaan sukupuoliroolit. Haukkumista tyttöjen kanssa ja tyttöjen leluilla leikkimisestä. Pitää oppia tönimään takaisin. Pitää kulkea keppi kädessä että voi puolustautua toisia keppejä vastaan. Ei saa olla vilkas eikä utelias koska se on häirikön merkki. Ja minusta kaikkein järkyttävintä, ei saisi enää elää leikin maailmassa!

Jo minun lapsellani on koulu-minä ja koti-minä. Surullista.

Rukoilen että osaisin kasvattaa lapseni olemaan ylpeitä itsestään. Etteivät he tuntisi huonomuutta jos eivät mahdu johonkin muottiin. Olisivat aitoja, vilpittömiä ja antaisivat sen mahdollisuuden myös muille.

Ennen ja jälkeen

Toinen syksymme alkamassa tässä talossa. Vähän tietää jo mitä tuleva talvi tuo tullessaan ja miten siitä selviää. Isäntä on tehnyt polttopuita hulluna koko kesän. Villasukkia ja villatakkeja, lattiat täyteen räsymattoja. Ikkunaraot on tilkitty ja paksuja verhoja laitettu paikalleen.
Pahoin pelkään että minä palelen silti...
Talon on kertonut paljon itsestään vuoden aikana. Olemme oppineet miksi kellariin vuotaa vettä ja miten asiaan voi vaikuttaa (nimim. edelliskesänä muutaman illan vesi-imurin kanssa kellarissa viettäneenä).
Tiedän että sateisella säällä on turha yrittääkään sytyttää keittiön hellaa. Jokunen kerta on ollut kun VPK olisi voinut tulla harjoittelemaan savusukellusta meidän keittiöön.
Tiedän myös että talvisin pään yläpuolelta kuuluva hirveä roime onkin vain välikatolla asuva hiiriyhdyskunta.
Rakastan tätä hirveän karmeaa talonmurjua siitäkin huolimatta että tuntuu että mitään ei olla saatu vielä tehtyä. Pitää aina välillä katsella kuvia muuttohetkeltä että muistaisi mistä ollaan aloitettu.

Tässä vähän olohuonetta.
Muuttaessa:

Vanha parketti hiottiin ja maalattiin.

Nyt katto ja seinätkin maalattu mutta ne listat ! Miksi niitä listoja saa odottaa aina hamaan tulevaisuuteen !?

Ja voittaja on ...

Arvonnan suoritti, virallisten silmien läsnäollessa, Anton.

Ja voittaja on - TADAA- Anke ! Onneksi olkoon ! Otahan yhteyttä ja kerro minkälaista pipoa laitetaan =)

Kakkua ja arvontaa !

Hoitolapseni ovat mm. vehnälle allegisia. Nyt kun asiaan on alkanut perehtyä olen huomannut että tuota vehnää on yllättävästi vähän kaikkialla. Mieleni teki leipoa välipalaksi jotain herkkua ja ajattelin että kuivakakku voisi olla hyvä muutoskohde lähteä jättämään vehnäjauhot pois.
Tästä kakusta tuli ehdottomasti kaikkien aikojen paras kuivakakkuni! Koostumus oli ilmava ja ihanan kostea.
Jaan tämän reseptin teille kaikille jos vaikka tulee joskus tarpeeseen =)

4     kananmunaa
3 dl sokeria
2 dl ohrajauhoja
1,5 dl riisijauhoja
1,5 dl tattarijauhoja
1 rkl psylliumia
1 tl van.sok.
3 tl leivinjauhetta
200g rasvaa (sul.)

Vatkaa munat ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Lisää joukkoon kaikki muut aineet.
Uuni 175 astetta ja n. 40 min.

Nam nam! Kakku hävisi nopeasti parempiin suihin !

Blogimaailmassa näyttää kulkevan tällainen hieno ilmiö kun, arvonnat. Mielestäni se on oikeasti tosi hauska ajatus joten ajattelin koettaa haluaakohan kukaan osallistua minun kätteni töiden "tavoitteluun"...

Arvonta suoritetaan sunnuntaina 13.10 klo 20. Yhden arvan saat kommentoimalla tätä, kaksi arpaa olemalla lukijana täällä ja kolme arpaa saa jakamalla tätä postausta.

Voittajalle tipahtaisi postiluukusta kääntöpipo Apilat ! (Voittaessasi voit kertoa tuleeko pipo pojalle vai tytölle ja minkä ikäiselle)

Mummilassa

Tässä muutamia kuvia äitini luota, lapsuudenkodistani.
Äiti teki edelliskesänä keittiöremontin ja ihana vanha hirsiseinä kaivettiin esiin.

Mummin murut ovat tietenkin kehyksissä seinällä =)

Keittiössä on myös aivan ihana vanha Leino-liesi joka nyt ei valitettavasti päässyt kuvaan.

Tässä muutama kuva olohuoneen puolelta.

Äidin tekemä karanssi on koristeltu kuivatuilla orkidean kukilla. Äidillä on useampi uskomattoman kaunis orkidea ja ne kukkivat kerta toisen jälkeen. Itse en ole vielä ainuttakaan orkideaa saanut kukkimaan...

Maailman helpoin tuunaus 2 !

Vanhat t-paidat kaulahuiveiksi !
1. Leikataan paita kainaloiden alta
2. Kietaistaan alaosa kaulaan ja yläosa lattiarätiksi (sujahtaa kaula-aukosta näppärästi lastan päälle ).

Syys poikii kaulahuivien lisäksi, paljon sytytettyjä kynttilöitä ja takkatulia <3

Korpikuusen kannon alla ...

Syksy saapuu, ei mahda mitään.
Onneksi syksy on lempivuodenaikani! Saa sytytellä kynttilöitä ympäri taloa, laittaa takan päälle, kietoutua filttiin ja lukea hyvää kirjaa sohvalla.
Metsä kutsuu puoleensa. Siellä ei ole enää kuuman tunkkaista vaan ihanan raikasta. Sieniä putkahtelee sinne tänne. Mummin ja lasten kanssa teimmekin metsäretken meidän ihanaan peikkometsään.

Aino näyttää että kärpässieneen ei saa koskea!

Evästauko, jota edelsi puolen tuntia: -Äiti, syödään eväät !

                                                       -Joko me syödään eväitä !

                                                       -Mul on nälkä !

                                                       -Mummii ! Syödään jo !

                                                       -Hirvee nälkä, joko on evästauko !

Mikähän tätä päin on juossut ? 

Syksy se alkaa poikimaan myös pipoja, töppösiä, jne, jne..

Mitähän löytyykään ensi jouluna pehmeistä peketeista ? =)