Äiti on vähän hölmö ...

  Istun lasten kanssa illallisella kun , naps, sähköt katkeavat. Täydellinen pimeys ympäröi meidät.
En näe edes sormiani. Rauhallinen äiti sanoo:
- Ei hätää, sähköt vain katkesivat. Äiti tästä nousee ja etsii taskulampun.
Sisäinen minä kirkuu ja piiloutuu pöydän alle.
  Hapuilen kohti eteisen piironkia ja selitän lapsille rauhallisesti koko ajan mitä teen ja missä kuljen.
Sisäinen minä on varma että pimeydessä vaanii mörkö tai vähintäänkin vampyyri.
Lyön varpaani piironkiin, saan laatikon auki ja tovin (ihan älyttömän kauan) pengottuani totean laatikon olevan väärää. Seuraavasta löytyy taskari ja ah, niin helpottava valokeila rikkoo pimeyden.
Taskulamppuni turvin haen sytyttimen ja säkillisen tuikkuja. Lapset ovat riemuissaan yhtäkkisestä, tunnelmallisesta hämärästä. Itsekin olen riemuissani kuinka hienosti selvisinkään tästä kauhunhetkestä.
  Kun olen kynttilöiden avulla varmistanut että talossamme ei majaile mörköja eikä muitakaan etiäisiä,
laitan viestiä naapurille, josko siellä myös ovat menneet sähköt. Näin kuulemma on. Esitän huoleni että toivottavasti katkos ei ole pitkä etteivät pakasteet sula. Vastausviesti saa minut epäilemään naapurini seonneen sähkökatkoksen aiheuttamasta shokista ; "Eltel hiippaili jo kotikummuil".
Soitan miehelleni ja esitän huoleni naapurin mielenterveydestä ; nyt se siellä siteeraa raamattua tai jotain...
Jostain syystä minulle nauretaan päin naama (tai paremin sanoen päin luuria).
Eltel on kuulemma sähköyhtiö...
No, mistä sit nyt millään kaikkea voi tietää...